MONIAVIOISUUS ON SAATAVA KURIIN

 

HUIVIPAIKKO ON TYTTÖJEN JA NAISTEN SEKSUALISOINTIA

7.1.2020

 

Aluksi

Tässä blogissa näkökulma on kahden sukupuolen näkökulma, koska osapuoli, jonka toimintatapoja kritisoin ei tunnusta kuin kahden sukupuolen olemassaolon.

Suomeen tuli 1990-luvulta lähtien runsaasti pakolaisia, joiden ihmisoikeuskäsitys, ennen kaikkea käsitys sukupuolten tasa-arvosta, edusti suomalaisesta näkökulmasta erittäin vanhaa, jo paljolti kukistettua näkemystä. Tilanne ei ole vuosikymmenissä muuksi muuttunut, sillä monen sukupolven suomalaisten tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus on laajentunut, näissä tietyissä etnisissä ryhmissä sitä ei ole tapahtunut, ainakaan samaan tahtiin.  Eroa syventää myös se, että osa suomalaisista, joitakin poliitikkoja myöten, ei näe ristiriitaa siinä, että monen sukupolven suomalaisilla tytöillä ja naisilla on tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi asema poikiin ja miehiin nähden kuin joidenkin etnisten ryhmien tytöillä ja naisilla oman ryhmänsä poikiin ja miehiin nähden.

Suomalaisiin arvoihin ei sovi joidenkin islamilaisten suuntausten tapa vaatia naisia, jopa pieniä tyttöjä, huivittamaan itsensä. Huivittaminen loukkaa tyttöjen ja naisten oikeuksia ja tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja vähentää myös osallisuuden kokemusta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Osallisuus yhteiskunnassa edellyttää yleisen arvopohjan ymmärtämistä ja hyväksymistä. Jotta maahanmuuttajasta tai maahanmuuttajataustaisen perheen lapsesta tulee osallinen yhteiskuntaan, niin perheitä pitää ohjata, jollei heille ole asia itsestään selvyys, sovittamaan ja soveltamaan omat kulttuuris-uskonnolliset tavat Suomessa asuttaessa suomalaiseen lainsäädäntöön ja arvomaailmaan. Tarkoitan vahvaa integraatiota en assimilaatiota.

Jos jollekulle on naisvihan historia tuntematonta, niin vähän tietoa siitä, miten vihaa osoitetaan hiusten kautta. Naisten hiusten väkisin leikkaaminen on ollut ikiaikainen tapa nöyryyttää naisia. Niin sanotuilta huonoilta naisilta leikattiin hiukset sen merkiksi, että heidät oli raiskattu ja että he ovat arvottomia. Joulukuussa oli Helsingin Sanomissa juttu, jossa venäläinen sotilas oli toiminut juuri näin ukrainalaisen naisen kohdalla.  Tämä siis vuonna 2022! Tyttöjen ja naisten hiuksilla on sanoma sekä huivin alla että vapaana.

Suvaitseva suomalainen sulkee silmänsä siveyssäännöltä

Iranin ja Afganistanin uutisoinnin jälkeen ei voi olla kenellekään epäselvää, että huivin pakkokäytön takana on siveyssääntö, mikä perustuu tyttöjen ja naisten hiusten seksualisointiin, ja kaavutuspukeutuminen kertoo koko kehon seksualisoinnista. Sheikki Abbas al-Jawharin, entinen Hitzbollah-johtaja, mukaan naisten pakkohuivittamiselle ei ole perusteita Koraanissa. (HS/ulkomaat 31.12.2022). Eikä sääntö olekaan islamilaista alkuperää, sillä jo antiikin Kreikassa, ainakin paikka paikoin, naisten piti kaavuttaa itsensä. Islamilaisuuteen tämä tapa on tullut mahdollisesti juutalaisuudesta, jonka sivuhaara islamilaisuus on. (Lukekaa Vanha testamentti ja Koraani. Näissä kahdessa kirjassa on kovin paljon yhtäläisyyksiä.) Yhä edelleen ortodoksijuutalaiset pitävät yllä perinnettä niin, että avioituvat naiset peittävät omat hiuksensa peruukilla tai joutuvat ajelemaan päänsä ja käyttävät sitten peruukkia. 

On vaikea ymmärtää, miksi osa suomalaisista naisista väheksyy huivituksen taustasyytä. Niinpä naivisti verrataan pakkohuivittamista omaan vapaaehtoiseen huivin pukemiseen asun piristämiseksi tai jos hiukset eivät ole tiptop tai jos sairauden vuoksi haluaa peittää esimerkiksi kaljun päänsä. Olen lukenut myös ajatuksen, ettei pakkohuivittaminen ole ongelma, jos tyttöjä muutoin kohdellaan hyvin.

Nämä näkemykset ovat esimerkkejä älyllisestä epärehellisyydestä seuraavista syistä: Ensiksikin ei ole haluttu/viitsitty etsiä tietoa, että huivipakko liittyy naispuolisen henkilön hiuksiin sinällään, kyse ei siis ole vapaaehtoisesta pään peittämisestä. Toisen esimerkin kohdalla halutaan sulkea silmät alistamisen ulkoiselta symbolilta ja joko ei tiedetä tai ei haluta tietää, että näiltä pikkutytöiltä on kielletty paljon muutakin toimintaa, mikä on sallittu samanikäisille pojille. Vähän samaan tapaan asiat olivat Suomessakin aikoinaan. Pienenä tyttönä, yli 60 vuotta sitten, puun juurella puuhun kiipeämistä suunnitellessani ihmettelin, kun vanhempi tyttö sanoi, etten voi kiivetä puuhun, koska olen tyttö. Vänkäsin vastaan, koska olin kiivennyt puuhun aiemminkin. Taitoa siis oli. Mutta kyse ei ollutkaan taidoistani, vaan tuo vanhempi tyttö tiesi syyksi sen, että alushousut näkyvät. Härskiä ajattelua niiltä aikuisilta, joiden ajattelun tulosta perustelu oli. Ihan yhtä härskiä on huivituspakko ja kaavutuspakko.

Suomalaiset naiskansanedustajat ja -oikeusministerit syyllistyvät naisten syrjintään

Erittäin huolestuttavana näen sen, että suomalaiset poliitikot, erityisesti naispoliitikot, eivät ota asiaan kantaa. Varsinkin oikeusministereinä toimivien naisten, joita Suomessa on ollut seitsemän vuodesta 1990 lähtien, olisi luullut huomaavan naispuolisiin henkilöihin kohdistuvan syrjinnän etnisissä ryhmissä, kun ovat sen ansiokkaasti esiin tuoneet myös monen sukupolven suomalaisten naisten osalta. Monen sukupolven suomalaisia naisia syrjivien rakenteiden purkamisessa naisoikeusministerimme ovat tehneet työtä ansiokkaasti, sillä suurin osa heistä on sen ikäisiä, että muistavat, ehkä jopa omakohtaisesti tyttöihin kohdistetun epäasiallisen ja vähättelevän kohtelun niin useissa perheissä, koulussa kuin myöhemmin naisina työelämässä.

Myös rasistisia rakenteita on ilmiannettu ja niitä on pyritty kitkemään, samoin sukupuolikäsitteen rajoittuneisuuden vuoksi syrjiviä rakenteita on alettu purkamaan. Tämä kaikki on ollut hyvää työtä.

On siis keskitytty monen sukupolven suomalaisten rakentamien ja ylläpitämien syrjivien rakenteiden purkamiseen, mutta samalla lakaistu suvaitsevaisuuden harjalla maton alle piilossa kasvamaan joidenkin etnisten ryhmien tyttöjä ja naisia syrjiviä rakenteita, jotka eivät ole suomalaisesta yhteiskunnasta johtuvia, vaan tuontitavaraa lähtömaan uskonnollis-kulttuurisista tavoista. Sen sijaan, että olisi puhuttu ongelmasta itsestään, on keskitytty pohtimaan, miten suomalaisen yhteiskunnan rakenteet syrjivät näitä etnisten ryhmien naisia. Otetaan siis olevinaan vastuu, vaikka nimenomaan väistellään sitä. Yritetään ratkaista ongelmaa B varsinaisen ongelman A sijasta.

Vuosikymmenien hiljaisuudella vallan käytävillä ja pöytien takana olleet  suomalaiset naiset ovat rakentaneet etnisen taustan omaavia tyttöjä ja naisia syrjiviä sivurakenteita suomalaiseen yhteiskuntaan. Kysymys ei ole tiedon puutteesta, vaan aktiivisesta vastuun pakenemisesta, sillä vallankäytävillä olevilla on lähes poikkeuksetta hyvä koulutus ja siten kyky hankkia tietoa. Etnisten ryhmien harjoittamasta sisäisestä syrjinnästä ei pidä vain rupatella kulttuurisensitiivisellä tavalla, vaan muun muassa pakkohuivittamista vaativille muslimimiehille ja -naisille on esitettävä oikeanlaisia kysymyksiä.

Ensimmäinen kysymys on tietysti: Miksi tyttöjen ja naisten pitää huivittaa itsensä? Vastaukseksi ei riitä uskonnollinen sääntö, koska tässä muodossa sitä ei Koraanista löydy, ja tapa löytyy jo ennen islamin syntyä. Lisäkysymykset ovat: Mikä tyttöjen ja naisten hiuksissa on sellaista, mikä vaatii huivittamista? Kenen vuoksi huivittaminen tehdään? Jos vastaus on tyttöjen turvallisuuden vuoksi, niin seuraava kysymys on: Ketkä ovat huivittamattomille tytöille vaarallisia? Kysymyksiä voi jatkaa tarpeen mukaan. Moraalikysymyksissä ei aina voi päästä yhteisymmärrykseen, vaan joskus joudutaan tyytymään kompromissiin. Kun kyseessä ovat ihmisoikeudet ja erityisesti lasten oikeuden, niin kompromissille ei ole sijaa. Tässä tapauksessa ei voida tehdä kompromissia, koska on kyse pienten tyttöjen oikeudesta olla pieniä lapsia. Huivittamalla heidät seksualisoidaan.

Aivan varmasti näissä keskusteluissa nousee esiin länsimaiset mainokset, joissa on tullut esiin lasten seksualisointia. Erona pakkohuivittamisen kautta tehtävään seksualisointiin on se, että meillä toiminta tunnistetaan vääräksi ja siitä on seuraamuksia mainoksen tilaajalle ja tekijälle. Näissä tilanteissa ei syyllistetä lasta epäsiveästä käytösestä, vaan ymmärretään  lapsen olevan rikoksen kohde. Epäsiveästi käyttäytyneitä ovat ne aikuiset, jotka lapsen ovat tilanteeseen saattaneet. Kun pakkohuivitettu kieltäytyy käyttämästä huivia, niin hänen käytöksensä nähdään siveettömänä, ja hänet ”ohjataan” oikealle polulle.

On vaikea ymmärtää, miksi osa suomalaisista naisista väheksyy huivituksen taustasyytä. Niinpä naivisti verrataan pakkohuivittamista omaan vapaaehtoiseen huivin pukemiseen asun piristämiseksi tai jos hiukset eivät ole tiptop tai jos sairauden vuoksi haluaa peittää esimerkiksi kaljun päänsä. Olen lukenut myös ajatuksen, ettei pakkohuivittaminen ole ongelma, jos tyttöjä muutoin kohdellaan hyvin.

Nämä näkemykset ovat esimerkkejä älyllisestä epärehellisyydestä seuraavista syistä: Ensiksikin ei ole haluttu/viitsitty etsiä tietoa, että huivipakko liittyy naispuolisen henkilön hiuksiin sinällään, kyse ei siis ole vapaaehtoisesta pään peittämisestä. Toisen esimerkin kohdalla halutaan sulkea silmät alistamisen ulkoiselta symbolilta ja joko ei tiedetä tai ei haluta tietää, että näiltä pikkutytöiltä on kielletty paljon muutakin toimintaa, mikä on sallittu samanikäisille pojille. Vähän samaan tapaan asiat olivat Suomessakin aikoinaan. Pienenä tyttönä, yli 60 vuotta sitten, puun juurella puuhun kiipeämistä suunnitellessani ihmettelin, kun vanhempi tyttö sanoi, etten voi kiivetä puuhun, koska olen tyttö. Vänkäsin vastaan, koska olin kiivennyt puuhun aiemminkin. Taitoa siis oli. Mutta kyse ei ollutkaan taidoistani, vaan tuo vanhempi tyttö tiesi syyksi sen, että alushousut näkyvät. Härskiä ajattelua niiltä aikuisilta, joiden ajattelun tulosta perustelu oli. Ihan yhtä härskiä on huivituspakko ja kaavutuspakko.

Suomalaiset naiskansanedustajat ja -oikeusministerit syyllistyvät naisten syrjintään

Erittäin huolestuttavana näen sen, että suomalaiset poliitikot, erityisesti naispoliitikot, eivät ota asiaan kantaa. Varsinkin oikeusministereinä toimivien naisten, joita Suomessa on ollut seitsemän vuodesta 1990 lähtien, olisi luullut huomaavan naispuolisiin henkilöihin kohdistuvan syrjinnän etnisissä ryhmissä, kun ovat sen ansiokkaasti esiin tuoneet myös monen sukupolven suomalaisten naisten osalta. Monen sukupolven suomalaisia naisia syrjivien rakenteiden purkamisessa naisoikeusministerimme ovat tehneet työtä ansiokkaasti, sillä suurin osa heistä on sen ikäisiä, että muistavat, ehkä jopa omakohtaisesti tyttöihin kohdistetun epäasiallisen ja vähättelevän kohtelun niin useissa perheissä, koulussa kuin myöhemmin naisina työelämässä.

Myös rasistisia rakenteita on ilmiannettu ja niitä on pyritty kitkemään, samoin sukupuolikäsitteen rajoittuneisuuden vuoksi syrjiviä rakenteita on alettu purkamaan. Tämä kaikki on ollut hyvää työtä.

On siis keskitytty monen sukupolven suomalaisten rakentamien ja ylläpitämien syrjivien rakenteiden purkamiseen, mutta samalla lakaistu suvaitsevaisuuden harjalla maton alle piilossa kasvamaan joidenkin etnisten ryhmien tyttöjä ja naisia syrjiviä rakenteita, jotka eivät ole suomalaisesta yhteiskunnasta johtuvia, vaan tuontitavaraa lähtömaan uskonnollis-kulttuurisista tavoista. Sen sijaan, että olisi puhuttu ongelmasta itsestään, on keskitytty pohtimaan, miten suomalaisen yhteiskunnan rakenteet syrjivät näitä etnisten ryhmien naisia. Otetaan siis olevinaan vastuu, vaikka nimenomaan väistellään sitä. Yritetään ratkaista ongelmaa B varsinaisen ongelman A sijasta.

Vuosikymmenien hiljaisuudella vallan käytävillä ja pöytien takana olleet  suomalaiset naiset ovat rakentaneet etnisen taustan omaavia tyttöjä ja naisia syrjiviä sivurakenteita suomalaiseen yhteiskuntaan. Kysymys ei ole tiedon puutteesta, vaan aktiivisesta vastuun pakenemisesta, sillä vallankäytävillä olevilla on lähes poikkeuksetta hyvä koulutus ja siten kyky hankkia tietoa. Etnisten ryhmien harjoittamasta sisäisestä syrjinnästä ei pidä vain rupatella kulttuurisensitiivisellä tavalla, vaan muun muassa pakkohuivittamista vaativille muslimimiehille ja -naisille on esitettävä oikeanlaisia kysymyksiä.

Ensimmäinen kysymys on tietysti: Miksi tyttöjen ja naisten pitää huivittaa itsensä? Vastaukseksi ei riitä uskonnollinen sääntö, koska tässä muodossa sitä ei Koraanista löydy, ja tapa löytyy jo ennen islamin syntyä. Lisäkysymykset ovat: Mikä tyttöjen ja naisten hiuksissa on sellaista, mikä vaatii huivittamista? Kenen vuoksi huivittaminen tehdään? Jos vastaus on tyttöjen turvallisuuden vuoksi, niin seuraava kysymys on: Ketkä ovat huivittamattomille tytöille vaarallisia? Kysymyksiä voi jatkaa tarpeen mukaan. Moraalikysymyksissä ei aina voi päästä yhteisymmärrykseen, vaan joskus joudutaan tyytymään kompromissiin. Kun kyseessä ovat ihmisoikeudet ja erityisesti lasten oikeuden, niin kompromissille ei ole sijaa. Tässä tapauksessa ei voida tehdä kompromissia, koska on kyse pienten tyttöjen oikeudesta olla pieniä lapsia. Huivittamalla heidät seksualisoidaan.

Aivan varmasti näissä keskusteluissa nousee esiin länsimaiset mainokset, joissa on tullut esiin lasten seksualisointia. Erona pakkohuivittamisen kautta tehtävään seksualisointiin on se, että meillä toiminta tunnistetaan vääräksi ja siitä on seuraamuksia mainoksen tilaajalle ja tekijälle. Näissä tilanteissa ei syyllistetä lasta epäsiveästä käytösestä, vaan ymmärretään  lapsen olevan rikoksen kohde. Epäsiveästi käyttäytyneitä ovat ne aikuiset, jotka lapsen ovat tilanteeseen saattaneet. Kun pakkohuivitettu kieltäytyy käyttämästä huivia, niin hänen käytöksensä nähdään siveettömänä, ja hänet ”ohjataan” oikealle polulle.

Pakkohuivitus rikkoo ihmisoikeuksia

Haluttaessa hiljentää muslimityttöjen pakkohuivittamiskysymys vedotaan siihen, että kyse on mielipide-eroista. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään mielipiteistä, ja juuri siitä syystä Suomen kansanedustajien ja ministereiden on puututtava asiaan mitä pikimmin, sillä tyttöjen ja naisten pakkohuivittaminen rikkoo universaaleja ihmisoikeuksia, ja tyttölasten pakkohuivittaminen rikkoo erityisesti lasten oikeuksia vastaan. Selitykseksi Suomessa ei käy se, ettei maahanmuuttajan lähtömaassa  kyseisiä sopimuksia ole allekirjoitettu. Nyt ollaan Suomessa.

Universaalit ihmisoikeudet on turvattu kansainvälisillä sopimuksilla. Nämä valtioiden väliset sopimukset ovat sitovia, kun valtio sitoutuu toteuttamaan sopimuksessa määritellyt tavoitteet. Ihmisoikeussopimukset voivat olla kaikkien maailman valtioiden sovellettaviksi tulevia tai alueellisia sopimuksia. Tällöin ne koskevat tietty aluetta esimeriksi Eurooppaa tai Amerikkaa tai Aasiaa. Kansainväliset sopimukset on laadittu YK:ssa, alueelliset ihmisoikeussopimukset esimerkiksi Euroopan osalta on laadittu Euroopan neuvostossa. Suomeakin nämä sopimukset velvoittavat, mikäli ne on laitettu voimaan valtion sisäisesti. Moraalinen näkökulma ihmisoikeuksiin tarkoittaa sitä, että ihmisoikeudet ovat yhteisiä arvoja, jotka moraalisesti velvoittavat kaikkia toimijoita. https://ihmisoikeudet.net/yleisesti/maaritelmia/

Tiivistäen suora lainaus: ”Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, millä tarkoitetaan sitä, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, eikä niitä voida jättää toteuttamatta esimerkiksi kulttuuriin tai resurssien puutteeseen vedoten. Perustavanlaatuisuudella tarkoitetaan, että ihmisoikeudet ovat yhtä tärkeitä ja toisistaan riippuvaisia. Luovuttamattomuus tarkoittaa, että ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle, eikä niitä voida ottaa tai luovuttaa pois.” https://ihmisoikeudet.net/yleisesti/maaritelmia/  

 Ihmisoikeuksia ei siis voi luovuttaa pois, mutta mikään taho ei kiellä niitä antamasta ihmisille, jos ne esimerkiksi uskonnollis-kulttuurista syistä estetty. Valtiolla on siten  velvoite pitää huolta siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat eivät vain valtion tasolla, vaan myös yksilöiden tasolla.

 ”Omia vapauksia tai oikeuksia ei myöskään saa käyttää niiden tarkoituksen vastaisesti.” https://ihmisoikeudet.net/yleisesti/maaritelmia/  Tämä asia Suomessa on haluttu unohtaa. Niinpä on sallittua, että muslimiyhteisöjen johtajat ovat voineet käyttää oman vakaumuksensa tuomia vapauksia ja oikeuksia tyttöjä ja naisia vastaan.

Ihmisoikeudet ja perusoikeudet, joista viimeksi mainituilla on turvattu oikeuksia ja annettu velvoitteita niin julkiselle vallalle kuin yksilöille, muodostavat yhdessä suojajärjestelmän. Suomen perustuslaki uudistettiin vuonna 1995, samalla ihmisoikeussopimukset sisällytettiin perustuslakiin. Tässä on siis yhdistetty sopimus, jolla määritetään ihmisoikeuksien vähimmäistaso. Suomen oma perustuslaki suojaa Suomessa asuvien oikeuksien toteutumisen, ja YK:n ihmisoikeussopimuksen lisäksi sääntelyyn vaikuttaa myös Euroopan neuvoston laatima Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin (EU) perusoikeuksia koskeva sääntely. EU:n perusoikeudet on koottu EU:n perusoikeuskirjaan. Julkisella valalla on myös velvollisuus turvata ja edistää perusoikeuksien toteutumista. https://ihmisoikeudet.net/yleisesti/maaritelmia/

Tyttöjen pakkohuivitus rikkoo lapsen oikeuksia

Ihmisoikeudet eivät ole riittäneet suojaamaan lapsia riittävästi, mistä syystä YKn yleiskokouksessa hyväksyttiin Lapsen oikeuksien yleissopimus marraskuussa 1989, ja se tuli seuraavana vuonna kansainvälisesti voimaan. Suomi liittyi sopimukseen 1991. Lapsen oikeuksien sopimuksen ratifiointi on ollut hyvin laajaa, sillä jopa Etelä-Sudan ja Somalia ovat ratifioineet sen. Yhdysvallat ei ole ratifioinut. https://ihmisoikeudet.net/yleisesti/maaritelmia/

 Yhdysvallat on siis edelleen sopimuksen ulkopuolella ja sanonpa, että on erittäin rehellinen ollessaan ulkopuolella.  Liian monien maiden kohdalla allekirjoitus on verrattavissa joidenkin saastuttavien yhtiöiden viherpesuun. Lastenoikeuksien ratifiointi on liian monessa maassa oikeuksien toteutumatonta kaunistelua: mikään ei muutu, mutta allekirjoitus on hyvän asian paperissa.  Näin toimii myös Suomi, kun hyväksyy  muslimityttöjen pakkohuivittamisen ja oikeuksien rajoittamisen muslimiyhteisön taholta.

Lastenoikeuksien sopimuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi on mainittu se, että jokaisella lapsella on mahdollisuus elämän perusedellytyksiin ja kasvuympäristön turvallisuuteen. ”Tärkeintä on taata jokaiselle lapselle mahdollisuus olla lapsi.” https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/ihmisoikeudet/lasten-oikeudet

 Perusedellytyksistä Suomessa toteutuvat myös etnisten ryhmien lasten osalta koulutuksen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen saaminen. Se, mikä Suomessa(kaan) ei ole vahvoissa kantimissa pakkohuivitettujen tyttöjen osalta on oikeus syrjimättömyyteen, ja nimenomaan oikeus syrjimättömyyteen sukupuolensa vuoksi. Sukupuolisyrjinnällä vesitetään lapsen oikeus olla lapsi. Sukupuolisyrjinnällä hänen osoitetaan olevan ensisijaisesti tyttö. Näin rikotaan Lasten oikeuksien sopimuksen tärkeintä asiaa.

Jos joku haluaa vielä sanoa, ettei naispuolisten ihmisten huivittaminen on vapaaehtoista, niin miksi he eivät voi missään esiintyä ilman huivia?

 

Uskonnon vapaus ei anna oikeutta syrjiä

Härskiä on, kun tyttöjen ja naisten huivittamista puolustellaan  vetoamalla uskonnon vapauteen. Suomen perutuslaissa ( 2 luku 11 §) uskonnonvapaus nähdään nimenomaan yksilön vapautena. Uskontoa on oikeus harjoittaa, kunhan ei loukata lakia ja hyviä tapoja. Kun tytöt ja naiset asetetaan niin erilaiseen asemaan poikiin ja miehiin nähden kuin islamin uskossa tehdään, niin en ymmärrä, miksi se ei olisi perustuslain (2 luku 6 §) rikkomista. Kun työelämässäkään ei ole enää oikeutta syrjiä sukupuolen perusteella, niin on merkillistä, että se saa tapahtua uskonnollisessa yhteisössä. Tokihan jokainen ymmärtää, että vanhemmat kasvattavat lapsiaan oman vakaumuksensa mukaan, mutta se ei oikeuta alistamista eikä sukupuoleen perustuvaa syrjintää. 

Puolueet eivät ymmärrä omia periaateohjelmiaan tasa-arvon osalta

Tutustuin hallituspuolueiden ja suurimpien oppositiopuolueiden periaateohjelmiin. Ohjelmista etsin erityisesti sukupuolten tasa-arvoon liittyviä näkemyksiä. Käytännössä sukupuolten tasa-arvon käsittäminen vain monen sukupolven suomalaisten oikeudeksi on yksinkertaisesti rasismia.

Kehotankin puolueiden kansanedustajia sekä sellaisiksi pyrkiviä lukemaan periaateohjelmansa ja ymmärtämään lukemansa, seisomaan periaatteidensa takana ja korjaavan ohjelman epäkohdat joiden etnisten ryhmien naispuolisten, etenkin pienten tyttöjen osalta.

Muutos ottaa aikaa

On itsestään selvää, että muutos aiheuttaa vastusta. Vastustus ja siitä syntyvä keskustelu kuitenkin synnyttävät sen kitkan, mistä muutos lähtee. Asian hoitaminen pitää aloittaa pienistä tytöistä. Toivon todella, että päiväkodeissa ja kouluissa kirjoitukseni aiheena olleet tytöt saavat olla kuin lapset. On todella tärkeää, että he saavat kokea lämpimän kesätuulen hiuksissaan.

 

 

Lähteet:

https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

https://www.infofinland.fi/fi/family/children/child-welfare