MONIAVIOISUUS ON SAATAVA KURIIN
Pari vuosikymmentä sitten tuttavani kertoi somalialaisesta
työkaveristaan, jonka isällä oli kolme vaimoa. Jutustelun myötä selvisi, että
isä vaimoineen asui Suomessa. Islamilaiseen avioliittoon tämä mies oli vihitty
Suomessa, koska Suomeen ei ole voinut tuoda kuin yhden puolison mukanaan.
Valitettavasti tätä tapahtuu yhä. Kyse ei ole hyväksyttävistä
uskonnolliskulttuurista tavoista, joten moniavioisuus tulee karsia pois.
Avioliitto on Suomessa kahden kauppa. Samoin avoliitto.
Avioliitossa oleva ei voi olla viranomaisten hyväksymässä avoliitossa, näin
ollen avoliitossa olevakaan ei voi olla samanaikaisesti avioliitoksi kutsutussa
parisuhteessa. Rekisteröityjä parisuhteita koskevat samat säännöt.
Avioliittolain 6 § mukaan avioliittoon ei kukaan saa mennä, jos hänen
aikaisempi avioliittonsa on vielä voimassa. Avoliitto virallistuu avopuolisoiden vähintään viiden vuoden
yhteisen taloudenpidon kautta tai jos puolisoilla on yhteisessä huollossa oleva
lapsi tai yhteinen lapsi. Siis pelkästä samassa osoitteessa asumisesta ei
muodostu avoliittoa.[i]
Monen sukupolven suomalaisten vihkimistavat lienevät kaikille
tuttuja. Vihkiminen tapahtuu joko kirkossa tai maistraatissa tai muussa
paikassa, jossa on paikalla virallinen vihkijä. Vihkijän pitää siis olla
asemaltaan henkilö, joka voi vihkiä, avioliiton esteettömyys pitää olla
selvitetty digi- ja väestövirastosta saadulla todistuksella, ja vihkiminen
tapahtuu vähintään kahden todistajan läsnä ollessa. Moniavioisuus ei
käytännössä ole mahdollista. Monia suhteita ei lainsäädäntö estä mieheltä eikä
naiselta.
Meille on tullut 1990-luvulta lähtien ihmisiä moniavioisista
kulttuureista, kuten Somaliasta. Myös lapsiavioliitot ovat näissä kulttuureissa
hyväksyttäviä, Somalian lisäksi ainakin Irakissa, Iranissa ja Pakistanissa. Näistä
maista tulleista ihmisistä liian monella ei ole ollut halua integroitua ja
alkaa noudattamaan suomalaista lainsäädäntöä silloin, kun lait koskevat
sukupuolten tasa-arvoa ja erityisesti vielä tyttöjen ja naisten oikeuksia.
Niinpä osa näkee muun muassa moniavioisuuden edelleen hyväksyttävänä tapana.
Toki islamin uskoisten virallinen vihkiminen Suomessa
tapahtuu suomalaisen lainsäädännön hyväksymillä tavoilla. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että Suomen islamilaisen yhdyskunnan vihkijät ovat
virallisesti rekisteröityjä. Yhdyskunnan imaameista joillakin on lupa vihkiä
tai vahvistaa maistraatissa tai
käräjäoikeudessa suoritettuja vihkimisiä. Tietysti myös näissä tapauksissa
pitää digi- ja väestövirastosta saada todistus, ettei avioliitolle ole esteitä.[ii]
Teoriassa kaikki on hyvin.
Valitettavasti digi- ja väestövirastossa ei
ole tietoa islamilaisista sivuavioliitoista. Islamissa ei tunnusteta pappeutta,
mistä syystä imaamia ei tarvita vihkimään avioliittoon. Islamin uskoisten oma versio avioliitosta on
siviilisopimus. Sekin on kahden kauppa eli pari tekee keskinäisen liiton
Jumalan ja ihmisten edessä. Paikalla pitää olla islaminuskoiset todistajat.
Avioliitto pitää tehdä julkiseksi, jolloin se on islamin sääntöjen mukainen.[iii] Avioliiton vapaaehtoisuus vihittävien osalta, erityisesti
naisen osalta, jää tarkistamatta, koska naisella ei ole oikeutta kieltäytyä.
Nämä ei-viralliset vihkimiset ovat siis
perheen ja suvun tiedossa, mutta on ymmärrettävää, ettei näitä vihkimisiä
Suomessa tehdä julkiseksi viranomaisille, jolloin ne olisivat este useammalle
vaimolle. Myöskään täysi-ikäisyys ei näin välttämättä aina ole edellytys näille
avioliitolle.
Tiedän useita somalialaistaustaisia nuoria
naisia, jotka suunnittelivat elämäänsä, kertoivat olevansa sinkkuja, mutta
sitten yllättäen olivatkin raskaana. Koska somalialainen tyttö ja nainen on
erittäin vahdittu myös Suomessa, niin hänellä ei voi olla avioliiton
ulkopuolista suhdetta. Jos hän sellaisen solmisi, niin hän olisi todella
hengenvaarassa. Niinpä on itsestään selvää, että nuori nainen, juuri ja juuri
täysi-ikäinen, on naitettu vastoin tahtoaan ja vastoin Suomen lainsäädäntöä
vaimoksi numero 2–4. Muutoinhan avioliiton salailuun ei olisi mitään syytä. (Islaminuskoisella
miehellä saa olla yhtä aikaa neljä vaimoa.)
Jopa Suomessa syntyneet maahanmuuttajataustaiset
tytöt tietävät oikeuksistaan hyvin vähän, eli eivät välttämättä tiedä, että
avioliittoon, viralliseen tai sivuavioliittoon, pakottaminen on laitonta. Laittomuudesta
sen sijaan tietävät kaikki ne, jotka vaativat vihittyä naista vaikenemaan
avioliitostaan. Ja erittäin tietoisia laittomuudesta ovat imaamit. Kyse on ylimielisyydestä
suomalaista lainsäädäntöä ja ihmisoikeuksia kohtaan.
Moniavioisuuden kitkemiseksi perään kuulutan sote-alan vastuuta. Jos raskaana olevan somalialaisen naisen
mukana on esimeriksi neuvolassa mies, joka haluaa tunnustaa isyytensä (isyyden
voi tunnustaa nykyisin neuvolassa tai lastenvalvojalla), niin äitiys- ja
lastenneuvolapalvelujen terveydenhoitajalla pitäisi kellot soida. Kaavutetun naisen tuskin on ollut
mahdollisuutta ottaa sellaista vapautta elämässään, että olisi tullut raskaaksi
olematta naimisissa.
Mikäli isyyden tunnustaminen tehdään lastenvalvojan luona,
myös silloin pitää pysyä tarkkana avioliiton suhteen. Mikäli lapsi ei ole
syntynyt virallisessa avioliitossa, niin lapsen elatuksesta tulee varmasti
kysymys. Elatusapu on toisen puolison maksama tuki. Elatustuki on yhteiskunnan
maksama tuki. Naista on haastateltava kahden kesken suorilla asiallisilla kysymyksillä.
Hänellä on oikeus tietää, että on rikoksen uhri.
Jos nainen kertoo olevansa avioliitossa kyseisen miehen
kanssa, avioituneensa vaikka toisessa maassa, mutta avioliittoa ei ole
ilmoitettu digi- ja väestötietojärjestelmään, kyseessä ei ole Suomen lakien
mukainen avioliitto. Myös ulkomailla solmittu avioliitto pitää rekisteröidä
Suomessa asuvien osalta Suomessa. Jos kyseiseltä mieheltä löytyy voimassa oleva
avioliitto järjestelmästämme, niin lienee ilmiselvää, että kyseessä on
monivaimoisuus islamilaisten sääntöjen mukaisesti.
Olen aiemminkin hämmästellyt, miten vähän monia naisoikeusministereitämme
on kiinnostanut maahanmuuttajataustaisten tyttöjen ja naisten asema. Ääntä kyllä
riittää monen sukupolven suomalaisten tyttöjen ja naisten asemasta, mutta ihmisoikeuksia
sukupuolen perusteella loukkaaviin ryhmiin suhtaudutaan silmät sulkien. Kulttuurisensitiivisyydellä,
eli tässä tapauksessa puuttumattomuudella, tuetaan tyttöjen ja naisten
syrjintään miehisen kulttuurin hirveyksiltä Suomessa. Sen sijaan katse
kohdistetaan Afganistanin ja Iranin naisten tilanteeseen näiden omissa maissaan.
Ja onhan se helpompaa, sillä siten ei tarvitse ottaa vastuuta omasta syrjivästä
käytöksestä Suomessa, vaan ongelman voi siirtää Afganistanin ja Iranin
johtajille. Se vain ihmetyttää, ettei
malka mitenkään ala häiritä omassa silmässä! Se malka on syrjivien rakenteiden
rakentaminen kulttuurisensitiivisyyden nimissä.
Jos lainsäädännössämme on puute, jonka perusteella islamilaiset
sivuavioliitot ovat mahdollisia, niin se puute pitää korjata. Imaamit pitää
velvoittaa valvomaan ryhmiensä toimintaa tarkemmin, ja rikkeiden esiin tullessa
nimenomaan imaami pitää asettaa vastuuseen, koska heidän sanansa painaa yhteisössä.
Sivuavioliiton tultua imaamin tietoon imaami pitää velvoittaa tekemään asiasta ilmoitus
digi- ja väestötietojärjestelmään.
Tiedän, että nyt kirjoitan rumasti mutta jos näiden 2–4
vaimojen ihmisoikeudet eivät kiinnosta suomalaisia lainsäätäjiä ja sosiaali- ja
terveysalan ihmisiä, niin toivottavasti tämä kiinnostaa: On ilmiselvää,
etteivät nämä moniavioiset miehet elätä näitä lapsiaan ja vaimojaan, vaan näiden
naisten ja lasten elämän kustantaa työssäkäyvä veronmaksaja. Kiitos hyvän
suomalaisen sosiaaliturvan moniavioinen mies voi kiertää sääntöä.
Onko todella niin, että tämä ongelma saadaan poistettua
vain uskontoon liittyvällä etnisellä profiloinnilla? Toivon, että islamilainen yhteisö
ei alenna itseään sellaiseen tilanteeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti