MONIAVIOISUUS ON SAATAVA KURIIN

 

SUPERPUHTAAKSI RASISMISTA – vaikka tyttöjen ja naisten oikeuksia polkien

 

Huonoja Pisa-tuloksissa, hyviä rasismissa

Suomi oli pitkään hyvä Pisa-tuloksissa. Liuttiin alaspäin. Suomalaiset ovat kuitenkin hyvin uutteria ihmisiä ja pian löytyikin uusi pärjäämisalue: rasismi. Rasismin ja syrjinnän saralla pärjäämiseksi ja keskustelun ylläpitämiseksi on varmuudeksi jätetty määrittelemättä tarkasti, mitä rasismi tarkoittaa. Tulokset ovat kuitenkin vakuuttavia ja mainehaittaa on tullut[1]

Mainehaitan vuoksi Suomessa onkin menossa puhdistusviikot. Suomen kansaa, korostetaan vielä suomenkielisiä suomalaisia, puhdistetaan rasismista. Ja hallitusta myös. Ja siinäkin on pääkohteena vahvasti suomenkieliset puolueet.

Ongelmia on tullut muun muassa siitä, että suomenkielinen suomalainen, joka ei omasta mielestään varmasti ole rasisti, leimautuu syyttä suotta. Ei hätää, tämän ongelman voinee edelleenkin hoitaa tekemällä ilmoituksen äidinkielen muutoksesta digi- ja väestövirastolle.

Rasismin ja syrjinnän kaltaisten ongelmien ilmaantuessa pitää ongelma ensin tehdä erittäin näkyväksi ja sen jälkeen aloittaa raivoisa kitkeminen. Suomessa rasismia on marssitettu esiin suunnattomalla voimalla. Onneksi meillä on puolue perussuomalaiset, jossa ihmiset eivät osaa herjata muita pienessä piirissä tai yksin vessassa, vaan kirjoittelevat kaikenlaista. Kieltämättä lyömätön ajatus oli perussuomalaisten puoluekokouksen aikaan televisiossa haastatellulla miehellä, joka totesi maahanmuuttajien tuoneen rasismin. Perustelu oli, ettei rasismia ollut aiemmin.[2]

Erikoinen oli myös episodi, jossa hallituspuolue perussuomalaiset vaati työhön toisista maista tuleville kunnon palkkaa. Tämä todettiin maahanmuuttovastaisuudeksi, mitä se varmasti osaltaan onkin. Mutta onko Rkp:n asenne jotenkin vähemmän rasismivapaata, kun se haluaa tuoda Kaakkois-Aasiasta ahkeria ja pieneen palkkaan tyytyviä työntekijöitä Närpiön kasvihuoneille, siivoamaan ja tekemään muutenkin pienellä palkalla töitä, joita suomalainenkin kyllä suostuisi tekemään paremmalla palkalla? Kumpi näistä puolueista on rasistisempi tässä asiassa, jää pohteeksi.

Kaivuutyön tuloksena on löydetty jo kauan sitten Halla-ahon kirjoitukset, joita ei voi parhaalla tahdollaankaan olla tulkitsematta ainakin jossain määrin rasistisiksi. Sitten tuli Junnilan tapaus, jossa ihminen kehtaa tulla ministerinä kieltämään rasismin rasismia tukeva solmio kaulassaan. Rydman taas oli suututtanut entisen tyttöystävänsä, joka ei koston vuoksi, vaan asian yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi julkaisi Rydmanin hänelle lähettämät sähköpostin. Sisältö on eittämättä kyseenalaista.

Purran kohdalla kaivettiin 15 vuotta vanhat kirjoitukset, ja hänet pakotettiin pyytämään niitä anteeksi, joskin lehtien uutisointi Purran kirjoitusten sisällöstä ei ollut ihan totuuteen perustuvaa. Luotto suomalaiseen lehdistöön oli kuitenkin kova, eikä esimerkiksi laatulehden maineen saaneen Helsingin Sanomien uutisointia epäilty. Joku meni ja luki Purran kirjoitukset, ja rasistiseksi tulkitusta monikosta tupsahti yksikkö, jolloin kritisoidun tekstin sisältö muuttui. En väitä, että se oli silti hyväksyttävää sisällöltään.

Jokseenkin samaa ikäluokkaa on Rkp:n irtautuminen rasistisesta, suomenkielisiä suomalaisia halveksineesta A.O. Freudenthalista. Puolustelijat ovat sanoneet, ettei tämmöistä 70–100 vuoden takaisista miehen sanomisista tarvitse välittää, vaikka puolueessa AOF:n mitalia jaettiin Rkp:n valitsemille ruotsinkielimyönteisille ihmisille vielä 2007. Toisekseen tämä suomenkielisiä suomalaisia alempirotuisena pitänyt herra on Rkp isähahmo. Nyt pitää mennä asiaan, sillä eihän vähemmistö koskaan sorra enemmistöä. Historiasta ei moisia esimerkkejä löydy. Eihän?

Purran vuoden 2019 blogikirjoitus ”Maa, joka taantui” räjäytti rasismipankin. Jos missään määrin oli erimieltä Purran kirjoituksen rasistisuudesta tuli leimatuksi perussuomalaiseksi, vaikkei kuunaan olisi puoluetta edes äänestänyt.

HS:n viestiketjuissa yksi nimellään kertoi äänestävänsä vasemmistoa, mutta ei silti löytänyt rasismia Purran blogikirjoituksesta. Mokomakin pakan sekoittaja.

Palaan Purran kirjoituksen tuomiin ajatuksiin myöhemmin uudelleen.

 

Miten Suomi saatiin näyttämään Euroopan Unionin rasistisimmalta maalta

Ilman todisteita hyvin koulutetut rasismivapaat suomalaiset eivät tietenkään voi syyttää muita suomalaisia rasismista. Siispä todisteiden etsintään. Ja löytyihän niitä, tosin pienesti on sellainen olo, että vähän vipulikonstilla.

EU:n perusoikeusvirasto FRA julkaisi 2017 toisen ulkomaalaistaustaisten syrjintäkokemuksia koskevan EU-MIDIS ii-raporttinsa. Tiedonkeruu toteutettiin kaikissa EU:n jäsenmaissa. Suomessa tietoa kerättiin Saharan etäpuolisesta Afrikasta tulleilta ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajilta. Toinen kysely tehtiin 2018 – 2019 ja jälleen keskityttiin afrikkalaistaustaisiin. (Yhdenvertainen Suomi 2021:34, 41–42.)

On aika odotettavaa, että tulokset ovat murskaavia, kun kysytään kehnosti integroituneiden maahanmuuttajaryhmien jäseniltä. Esimerkiksi somalialaisten integroituminen on hyvin heikkoa vielä useamman sukupolven jälkeen, koska yhteisön uskonnolliskulttuurinen kuri on tiukka, mistä syystä integroituminen on hyvin vaikeaa suomalaiseen arvomaailmaan.

Vaikka nämä murskaavat tulokset, ykkössija EU:ssa, eivät tosiasiassa kerro suomalaisten rasismista koko totuutta, jos osaakaan, niin silti näitä tuloksia alati käytetään esimerkkinä suomalaisten rasismista. Ja tietenkin aina pitää muistaa, että nimenomaan suomenkielisten suomalaisten rasismista, vaikkei sitä suoraan kerrota, mutta Rkp on julistautunut rasismivapaaksi puolueeksi.

Jos kyselyssä olisi ollut Etelä-Aasian maista intialaisia ja nepalilaisia ja Kaakkois-Aasian maista tulleita ihmisiä, niin rasismikokemus kokonaistuloksena olisi miedontunut. Intialaiset, nepalialaiset, vietnamilaiset, filippiiniläiset ja thaimaalaiset työllistyvät helposti ja integroituvat helposti. Silloin korkeille rasismipisteille olisi käynyt kuin Pisa-tuloksille.

Kysehän ei ole siitä, etteikö Suomessakin olisi rasismia. Totta kait sitä on, koska emmehän me ole muita kummempia. Rasismin laajuuden uskottavuutta sattuu syömään se, että tietoisesti pyritään etsimään tapoja osoittaa Suomi erityisen rasistiseksi. Tämä lisää kahtiajakoa suomalaisten välillä. Mutta ei hätää, sillä kahtiajakoon syyllinen on osoitettavissa: perussuomalaiset. Ajattelen, että osa kahtiajaosta tulee siitä, että perussuomalaiset pyrkivät osoittamaan maahanmuuttajien aiheuttavan sellaisiakin ongelmia, joita maahanmuuttajat eivät aiheuta, eivät ainakaan enempää kuin monen sukupolven suomalaisetkaan; osa kahtiajaosta saadaan aikaan suvaitsevaisuuspopulismilla, jossa kaikki maahanmuuttajien integroitumattomuuden syyt halutaan osoittaa rasismista ja syrjinnästä johtuviksi.

Suomessa jotenkin karsastetaan rasismin määrittelyä, ja pelkään pahoin, että vuoden 2015 ja sitä seuraavaan kyselyyn osallistuneille ei määritelty rasismia. Yhteisen näkemyksen puuttuessa rasismia on vaikea arvioida mitenkään puolueettomasti.

Rasismi käsitteen määrittelemättömyys ja kyselyssä keskittyminen Saharan eteläpuolisista maista tulleisiin sai mahdollisesti aikaan sen ajatuksen, etteivät ihonväriltään tummat voi olla rasistisia. Kerron esimerkin, jonka vuoksi tämä epäilys minulle heräsi.

Olin pari vuotta sitten tilanteessa, jossa ghanalainen nuori ihminen haukkui suomalaiset rasisteiksi. Hän ei osannut sanoa, missä ja mitä sellaista oli kokenut, minkä tulkitsi rasismiksi, mutta hän pysyi väitteessään. Sitten selvisi, että hänet oli valistettu 2015 tehdystä kyselystä, ja ainakin joiltain osin hänen näkemyksensä suomalaisista rasisteina tuli tätä kautta. Tiesin hänen olevan kotoutumiskoulutuksessa eikä hän tehnyt minkäänlaista työtä. Kerroin hänelle, että me rasistiset suomalaiset maksamme hänen koulutuksensa, asuntonsa, ruokansa ja vaatteensa, vieläpä bussilipun. Hän oli hiljaa. Sitten kysyin, mikä hänet oli saanut lähtemään näin rasistiseen maahan. Hän kertoi kotimaassaan olleen etnisiä ongelmia. Hän ei millään tavoin keskustelun kuluessa yhdistänyt ongelmia siihen, mistä meitä suomalaisia syytti eli syrjintään ja rasismiin. Sitten nuori ihminen yllättäen kysyi, että pitääkö hänen sietää homoja, kun ei niihin kotimaassaan ole tottunut. Selitin hänelle, että epäasiallinen käytös homoseksuaaleja kohtaan voi olla rikos, josta voi saada sakkoa. Hän ei kyennyt ymmärtämään/hyväksymään tätä.

Minua jäi vaivaamaan tämä keskustelu. Vasta seuraavana päivänä minulle välähti, että tämä nuori ihonvärinsä vuoksi kuvitteli olevansa rasistisen ja syrjivän käyttäytymisen ulkopuolella. Hän saattoi olla vain kohde, mutta ei itse tekijä. 

Tämä on ehdottomasti väärä lähtökohta rasismikeskustelussa ja integroitumisessa. Kun toinen osapuoli näkee itsensä ja oman ryhmänsä uhrina, niin se ei kehitä väestösuhteita, koska uhriutuva ryhmä saa  hyvän syyn vetäytyä omiensa pariin, mikä puolestaan estää integroitumisen suomalaisen yhteiskunnan arvopohjaan.

Rasismiin ja syrjintään liittyvässä keskustelussa pyritään kaikin keinoin välttämään sen asian esille tuominen, että suomalaiset eivät ole suurin este esimeriksi somalialaisten kouluttautumiselle ja työllistymiselle, vaan heidät omat joustamattomat uskonnolliskulttuuriset sääntönsä. Suomessa suvaitsevaistoksi itsensä mieltävät kieltäytyvät käsittelemästä tyttöjen ja naisten kehnoa asemaa islaminuskoisissa ryhmissä.

Yksi esimerkki tästä oli Helsingin Sanomien tekemä kysely, jossa kysyttiin osallistujilta rasismista. Jo lähtökohtaisesti kysely ontui siinä, ettei kyselyyn osallistuneilla todennäköisimmin ollut samaa käsitystä käsitteestä rasismi. Kuitenkin puolueiden tuloksia vertailtiin ja kuten arvata saattaa, niin perussuomalaiset voittivat kisan. (Aaltonen, HS, politiikka 11.8.2023.)

Helsingin Sanomat, lehti, jonka pitäminen laatulehtenä alkaa hiipua, esitti muun muassa kysymyksen ”Mitkä seuraavista teoista ovat mielestäsi hyväksyttäviä?” Yhtenä vaihtoehtona tällä listalla oli ”Vaatia parannuksia naisten asemaan islaminuskoisissa maissa”. (Aaltonen, HS, politiikka 11.8.2023.)

Miksi, oi miksi, ei kysytty, että onko oikein vaatia parannuksia tyttöjen ja naisten asemaan islaminuskoisissa yhteisöissä Suomessa? Minkä ihmeen takia ruvettiin pohtimaan ulkomaiden ongelmia, kun tämä ongelma kävelee yhtenään vastaan kaduilla? Tämän saman tempun teki tosin pääministeri Marin kritisoidessaan, sinänsä aiheesta, Iranin naisiin kohdistamaa väkivaltaa. Se väkivalta syntyy naisten vaatetuksen kontrolloinnista. Sitä samaa ilmenee Suomessakin. Siitä ei Marinilta hiiskahdustakaan.

 

Miten todistetaan rasismiksi sellainen, mikä ei ole rasismia

Lupasin tekstini alussa palata Riikka Purran blogikirjoitukseen ”Maa, joka taantui”.   Riikka Purran kirjoituksista nousi häly. Osa niistä on 15 vuoden takaisia. Niihin teksteihin en ole perehtynyt riittävästi, joten keskityn vuodelta 2019 olevaan blogikirjoitukseen ja siitä nousseeseen kohinaan.

Riikka Purra pyysi anteeksi 15 vuoden takaisia tekstejään, mutta ei vuoden 2019 blogikirjoitustaan. Eikä pidäkään pyytää anteeksi, koska siinä ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Monet kommentit, joita seurasin Helsingin Sanomien kommentointipalstalla osoittivat, etteivät kommentoijat olleet edes lukeneet tekstiä. Hurjimmillaan oli väite, että Purra on verrannut islaminuskoisia kaavutettuja naisia jätesäkkeihin. Tämän jälkeen luin blogikirjoituksen, eikä siellä mistään jätesäkeistä puhuttu eikä kirjoitus myöskään ollut missään määrin rasistinen. Rasistinen siitä kirjoituksesta kuitenkin tehtiin niin median, joidenkin tutkijoiden kuin etenkin Rkp:n ja muiden edellisen hallituksen puolueiden edustajien toimesta.

Purra kuvaa kirjoituksessaan kaavutettuja naisia säkkeinä. Se on rumasti sanottu, jos sen niin haluaa ajatella. Mielestäni Purran kuvaus on surullista symboliikkaa naisten sulkemisesta pois yhteiskunnasta. Sen sulkemisen tekevät uskonnolliskulttuuriset säännöt, jotka uskonnon vapauden ja sukupuolten tasa-arvon puuttumisen osalta rikkovat suomalaista lainsäädäntöä ja yleisemmin ihmisoikeuksia.

Närkästystä on aiheuttanut myös se, että Purra sanakuvasi kaavutettua naista työskentelemässä kirjastossa. En ole ainoa, joka on lukenut tämän kohdan paradoksina: suomalaisten yhdenvertaisuutta symboloivassa kirjastossa työskentelee sukupuolensa vuoksi alistettu nainen, tässä tapauksessa maahanmuuttajataustainen nainen. Vuosituhat on 2000.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin Suomessa hyvin monet puolueet, etunenässä Rkp, on määritellyt rasismin= perussuomalaiset. Niinpä ei ollut yllätys, että Purran tekstiä analysoitiin kirjoituksena, joka on rasistin kirjoittama rasistinen teksti. Todistelu ontui, se oli jopa surkuhupaisaa.

Jyväskylän yliopiston sukupuolentutkimuksen tutkijatohtori Malin Grahn-Wilderin näkemyksen mukaan Purran kuvaus kaavutetuista[3] naisista mustina säkkeinä on osoitus naisvihamielisyydestä ja esineellistämisestä. Tutkijatohtori ei osta Purran selitystä, että Purra puolustaisi länsimaista naisten tasa-arvoa. Sen sijaan Grahn-Wilderin mukaan Purra estää itseltään oikeuden puolustaa minkäänlaista naisten asemaa tai tasa-arvoa, koska esineellisti naiset. Tutkijatohtori tulkitsee, ettei Purra kutsu vain burkaa ja hijabia vaatteena säkiksi, vaan myös vaatteeseen pukeutunutta ihmistä. Hänen mukaansa ihmisten epäinhimillistäminen ja esineellistäminen estää näkemästä esimerkiksi kaavutettuja naisia ihmisinä ja muistuttaa, että länsimaisen tasa-arvon keskeisiä periaatteita on sananvapaus, ajattelunvapaus ja uskonnonvapaus. Lisäksi vapaus päättää omasta pukeutumisestaan.[4] Grahn-Wilderin mukaan juuri Purra kirjoituksessaan kieltää näiltä naisilta toimijuuden, ja Purran ajattelu ei siten sovi yhteen länsimaisen tasa-arvoajattelun kanssa. (Paukkeri 19.7.2023.)

On mielenkiintoista, että sukupuolentutkimukseen erikoistunut tutkijatohtori näkee Purran kirjoituksen esiin tuomat ongelmat vain rasistisina. Sen sijaan hänen olettaisi tarkastelevan kirjoitusta etnisten ryhmien miesten, perheiden, sukujen, klaanien ja imaamien kautta, jotka kieltävät tytöiltä ja naisilta toimijuuden, muun muassa ajattelunvapauden ja vapauden päättää omasta pukeutumisestaan.

Purraa syyllistämällä tutkijatohtori syyllistyy juuri siihen, mihin väittää Purran syyllistyvän: Kaavutettujen naisten esineellistämiseen. Grahn-Wilder tekee näistä tytöistä ja naisista koriste- ja käyttöesineitä heidän oman ryhmänsä miehille. Näiltä tytöiltä ja naisilta on kielletty oikeus tuoda esiin naisellisia piirteitä, koska heidät seksualisoidaan päästä varpaisiin jo pieninä tyttöinä. Jos he eivät noudata pukeutumismääräyksiä, niin oman ryhmän miespuolisilla on oikeus seksuaaliseen häirintään. Se nähdään väärinpukeutuneen itse aiheuttamana ongelmana. Siksi heidän pitää olla samana harmaana joukkona, joita ei yksilöinä naisryhmästä toisistaan erota. Grahn-Wilder jättää nämä alistetut tytöt ja naiset säkin asemaan. Ja näitä ihmisiä heidän oma yhteisönsä heittelee jopa takaisin Somaliaan vanhoille miehille vaimoksi tai alistaa Suomessa sivuavioliittoon tai vaatii aikuista naista käyttäytymään kuin tahdoton olento, joka voi päteä vain synnyttämiensä poikalapsien kautta.

Grahn-Wilderin sukupuolitutkimukseen erikoistuneena ihmisenä, naisena, luulisi ymmärtävän, että naiset, joita Purra blogissaan kuvasi ovat alaikäisen asemassa yhteisöissään, ja valitettavasti suomalaisten poliitikkojen hampaattomuuden vuoksi myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkijatohtorinkin olisi hyvä kerrata John Stuart Millin ja Harriet Taylor Millin kirja Naisen asema (1869).

En tiedä, minkä verran tutkijatohtori Grahn-Wilderin näkemyksiin Purran blogista vaikuttaa puoluepolitiikka, mutta esimerkiksi Rkp:n Biaudet’n ja vihreiden Diarran näkemyksillä on poliittinen tarkoitus, pyrkimys peittää oma ja puolueen hampaattomuus Purran kuvaamien tyttöjen ja naisten asiassa. Ei liene yllätys, että myös he arvostelevat Purran blogin rasistiseksi.

”Jos edistät naisten oikeuksia, edistät kaikkien naisten oikeuksia. Silloin et rasistisesti solvaa huiviin pukeutuvia etkä äänestä aborttioikeutta tai transnaisten oikeuksia vastaan eduskunnassa. Muun väittäminen on poliittista sumuttamista. Diarra toteaa Naisasialiitto Unionin tiedotteessa.” (Paukkeri 19.7.2023.)

Samansuuntaista kritiikkiä on Twitterissä esittänyt myös Rkp:n kansanedustaja Biaudet. Myös hän sivuuttaa itse asian väittäessään Purran käyttävän naisten oikeuksia juuri naisia vastaan polkemalla oikeuksia ei ajamalla niitä. ”Se hämmentää mutta ei huiputa meitä.” (Paukkeri 19.7.2023.)

Väittäisin, että niin Diarralta kuin Biaudt’lta kuin monilta muilta eri puolueiden naisedustajilta on jäänyt huomiotta nämä naiset, joista Purra kirjoittaa. Diarra kyllä puolustaa transnaisia ja aborttioikeutta, mutta toimii ihan yhtä kapea-alaisesti kuin väittää Purran toimivan unohtaessaan naiset, jotka ovat eri etnistä ryhmää. On poliittista sumuttamista sulkea silmänsä näiltä Purran esiin tuomilta, arjessa vahvasti näkyviltä epäkohdilta, ja keskittyä transnaisiin ja aborttioikeuteen. Nämä molemmat asiat ovat tärkeitä, mutta eivät kaavutettujen naisten asioita tärkeämpiä. Naiset, jotka eivät saa päättää edes omasta pukeutumisestaan eivät voi myöskään päättää haluavatko abortin vai ei. Eikä muuten yksikään mies, joka kokee todellisen sukupuolensa naiseksi eli on transnainen, voi sitä näissä yhteisöissä olla.

Diarran kulttuurirelativistinen ajattelu oli hiukan yllättävää, mutta tarkemmin ajattelen tämä ajattelutapa selittää vihreidenkin välinpitämättömyyden tyttöjen ja naisten oikeuksista. Eiväthän he ole samaa ryhmää meidän suomalaisten kanssa. Rkp on aina ollut kulttuurirelativistisen aatteen kannalla, joten Biaudet’n perustelut eivät yllätä. Kulttuurirelativistinen ajattelutapa on turvallinen tapa ajatella rasistisesti suvaitsevaisuusverhon alla.

Purran kirjoituksen rasistiseksi osoittamiseksi Helsingin Sanomat tukeutui muun muassa tutkija Tuija Saresman näkemyksiin.[5]

Helsingin Sanomissa tutkija Tuija Saresma kritisoi Purran 2019 blogin olevan rasistinen, koska hänen näkemyksensä mukaan ”…naisten oikeudet tai sukupuolten tasa-arvo eivät  ole sellaisia asioita, joita perussuomalaiset pyrkisivät muutoin puolueena edistämään.” (Aaltonen,HS, politiikka 8.8.2023.)

Sitä ei voi kieltää, etteikö perussuomalaiset ole alun perin äijäpuolue, mutta niin on suurin osa ollut puolueista. Nyt perussuomalaisilla on kuitenkin nainen puheenjohtajana ja viisi naisministeriä hallituksessa. Kyllä Antti Rinteen luotsaama SDP oli äijäpuolue hyvin vahvasti vielä 2019. Muistellaanpa Rinteen puheet synnytystalkoista ja vaalivoiton jälkeen tuuletus ”hyvä pojat”. Meni tovi, ennen kuin Rinne muisti olemassa olevan myös demarinaisia.

Viisi naisministeriä katsottaisiin muiden puolueiden kohdalla osoituksena naisten hyvästä asemasta puolueessa. Nyppiikö tutkijaa tässä se, että toisin kuin muut puolueet, jotka kyllä puhuvat sujuvasti naisten oikeuksista, intersektionaalisuudesta, yhteiskunnan rakenteista, eivät ole tehneet Purran kirjoituksessaan esiin tuomien naisten asemaan yhtään kohennusta tuottavaa tekoa? Teoria ei siis ole siirtynyt käytäntöön.

Tutkijoilta, jotka suomivat Purran blogia jää huomaamatta/jättävät huomaamatta, etteivät muut(kaan) puolueet pyri edistämään tyttöjen ja naisten oikeuksia kuin monen sukupolven suomalaisten osalta. Olen aiemminkin ihmetellyt, miten rasismista poikkeaa se, että Marinin hallitukselta, erityisesti pitkään oikeusministerinä olleelta Henrikssonilta, unohtui niiden tyttöjen ja naisten oikeudet, jotka ovat eri etnistä ja kieliryhmää kuin nämä arvon ministerit. Vaikka kuinka yrittäisin kääntää asian muuksi, niin kyllä tämä ”unohtaminen” on ihan silkkaa rasismia.

Nykyisellään ajattelen näin: On ollut täysin tarkoitushakuista jättää tyttöjen ja naisten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjintä etnisten ryhmien sisällä perussuomalaisten asiaksi. Kun perussuomalaiset kirjoittavat näistä asioista niin asian  käsittelytapa nostetaan keskipisteeseen, ja – syystä tai syyttä – todetaan se rasistiseksi. Vahingossakaan ei puututa todellisiin ihmisyyttä loukkaaviin asioihin, joita noissa esille nostetuissa maahanmuuttajaryhmissä tapahtuu ja joista esimerkiksi Purran blogikirjoitus kertoo.

Voisiko syy olla se, että vasemmisto, Rkp ja vihreät käärivät ääniä naisia alistavien ryhmien miehiltä sulkiessaan silmänsä pakkoavioliitoilta, moniavioisuudelta, ylipäänsä syrjinnältä? Ihmisoikeuksista viis. Valitettavan usein myös KD ja  kokoomus puhuvat niitä ja näitä, vaikka talouden tervehdyttämisen vuoksi nämä naiset pitäisi saada ulos kaavuistaan, ja naisina ja ihmisinä kehittämään yhdessä yhteiskuntaamme osallistumalla työelämään.

Julkisesti Marinin hallitus esitti muuta: ”Syrjinnän torjuminen ei ole mielipideasia, vaan lakisääteinen velvollisuus johon viranomaisten, koulutusten järjestäjien ja työnantajien on yhdenvertaisuuslainsäädännön nojalla tartuttava. Tämän velvollisuuden täyttämiseksi viranomaisten on etsittävä keinoja tunnistaa, ennalta ehkäistä ja torjua rasismia ja syrjiviä käytäntöjä sekä yleisesti yhteiskunnassa että omassa toiminnassaan.” (Yhdenvertainen Suomi 2021:34,7.)

Ihanko oikeasti vain suomalainen yhteiskunta on ongelma siinä, että esimerkiksi Purran kirjoituksen kuvaamat naiset ovat syrjittyjä ja alistettuja? Jo aiemmin moitin Diarraa ja kumppaneita kulttuurirelativistisesta ajattelusta.

Kulttuurirelativistinen näkökulma on, ettei meidän käsitys sukupuolten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuudesta ole parempi käytäntö kuin tyttöjä, naisia ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä alistavassa ja hylkivässä kulttuurissa oleva käytäntö. Tällöin unohdetaan, että Suomikin on onnistunut kehittymään syrjivistä tavoista pois. Miksi ei siis jopa kymmeniä vuosia Suomessa asuneet maahanmuuttajaryhmät voisi kulttuurisia arvojaan kehittää ihmisoikeuksien osalta?

Perussuomalaisia syytetään etnosentrismistä eli ajatuksesta, että oma kulttuurimme on parempi kuin maahan tulevien hyvinkin erilainen kulttuuri käytäntöineen.

Molemmat tavat ajatella ääriin vietynä ovat väärin. Tulee väkisinkin mieleen, että meillä käydään taistelua näiden näkökulmien välillä, ja tässä taistelussa uhreina ovat etenkin juuri ne ihmiset, joista Purra kirjoitti.

Perussuomalaisia lukuun ottamatta kysyn kaikilta muilta puolueilta,  joiden joukkoon mahtuvat ne kolme eniten äänestysurani aikana äänestämääni puoluetta, oletteko te edes yrittäneet täyttää velvoitetta puuttua joidenkin maahanmuuttajaryhmien tyttöjen, naisten, toki poikienkin, ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjintää näiden ryhmien sisällä?

Jos olette, niin voisitteko kertoa konkreettisia esimerkkejä, julkilausumia ei enää tarvita.

 

 

Lähteet:

Aaltonen, Joona. HS, politiikka. 8.3.2023. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009740295.html

Aaltonen, Joona. HS, politiikka. 11.8.2023. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009768107.html

Paukkeri, Marica. 19.7.2023. Säkki on asia, jota voi heitellä kuin esinettä. https://yle.fi/a/74-20041448

Purra, Riikka. 2019. Maa, joka taantui. Blogikirjoitus. https://riikkapurra.net/2019/03/05/maa-joka-taantui/

Yhdenvertainen Suomi: Valtioneuvoston toimintaohjelma rasismin torjumiseksi ja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi. Oikeusministeriön julkaisuja. Mietintöjä ja lausuntoja. 2021:34.  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-808-0

---

[1] Tosin kukaan ei varmasti osaa sanoa, miten mainehaitta näkyy, mutta varmuudeksi ulkoministeri pyysi osittain väärää tietoa anteeksi Turkissa. Lisäksi jokunen ihminen lautalla Ruotsiin tai Viroon on kuullut/luullut puhuttavan tästä mainehaitasta.

[2] Tälle ihmiselle ajatuksineen on helppo nauraa. Vaikka hänen väittämänsä on eittämättä väärä, niin se on ymmärrettävissä sitä kautta, että hän varmastikin asui seudulla, jossa ei tämmöistä käsitettä käytetty. Ylipäänsä Suomessa käsite alkoi olla enemmän esillä 1990-luvulla maahanmuuton lisääntyessä.

[3] Grahn-Wilder ei käytä sanaa ’kaavutettu’ , vaan se on minun käyttämäni sama. Käytän sanaa tarkoituksella muodossa ’kaavutettu’, koska tämä pukeutumine ei ole näille tytöille ja naisille vapaaehtoista, vaan joko pitkään jatkuneen psyykisen tai psyykkisen ja fyysisen väkivallan tulosta.

 [4] Alleviivaus Seija Aniharva

[5] HS alkoi yllättäen julkaista kunniavälivaltaan liittyviä ongelmia 12.8.2023 https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009745866.html  Myös muita uutisia kunniaväkivallasta ja tyttöjen elämän rajoittamisesta löytyy, kun kirjoittaa HS:n hakuun sanan kunniaväkivalta. On merkillistä, että tutkijat ja suvaitsevaisten puolueiden edustajat eivät koskaan kommentoi näitä lehtijuttuja.